Viimeinen tyoviikko hurahti nopeesti.
Mulla oli aamuvuro viikko ja sain tehda hieman haastavampia asiakkaita ja heidan suihkuja. Tiistaina olin toisen tyontekijan kanssa lepokodin puolella. Siella on kolme kerrosta joissa jokaisesta on yksi hoitaja aamuvuorossa. Eri kerroksissa on eri maara hoidettavia. Joten periaatteessa hoitajien tyo ei siella ole tasaista. Kerroksessa, jossa ma olin toissa oli tosi kiireinen aamuvuoro ja paljon tekemista. Loppuviikko meni tuttujen asiakkaiden hoitotyota tekiessa.
Suomikerhossa oli viimeinen kerta. Pelattiin molkkya kahdessa joukkueessa ja paalle juotiin palkinto kahvit. Kerholaiset olivat todella kilpailuhenkisia ja kaikilla oli hauskaa. Leivoimme kahveille pari piirakkaa ja hyvin maistuivat kerholaisille. Kahvejen yhteydessa muisteltiin mita ollaan tehty matkan aikana.
Sara-Annan viimeinen viikko meni samoissa merkeissa kuin edelliset viikot. Hermoissa oli joidenkin asiakkaiden kanssa pitamista ja ammatillisuutta koeteltiin. Oli myos mukavaa tehda kunto-ohjelmaa hieman nuoremmalle rouvalle, jolloin toistokertoja saattoi laittaa useamman ja painoja rutkasti lisaa. Vetamani jumpan asiakkailla oli hyvin hauskaa kun otimme mielikuvituksen mukaan tehdessamme liikkeita. Viimeisen kerran, kun olin jumpassa ohjaajani veti sen koska "halusi muistaa miten jumppaa vedetaan" silla kohta hanella ei olisi apuja enaa ensi kerralla.
Paljon ollaan opittu ja nahty, mutta ilo on aina palata myos koti Suomeen.Tanaan viela laksiaiset ja sitten eikun huomenna ilmaan!
Tiina ja Sara-Anna
keskiviikko 25. toukokuuta 2016
maanantai 16. toukokuuta 2016
Kaikki alkaa jo olla rutiinia
Vedin viime viikolla jumppia yksin majatalossa, lepokodissa sekä kuntosalilla. Jumpat sujuvat jo hyvin, kerran jopa huumori lensi. Ongelmani on vain jumppien lyhyt kesto, mutta sain siihen tänään ohjaajaltani neuvoja kun hän oli katsomassa jumppaa. En aina muista tehdä kaikkia liikkeitä , jolloin kesto voi jäädä liian lyhyeksi. Hän antoi pari vinkkiä mitkä liikkeet on hyvä ainakin muistaa ettei jumppa jää liian lyhyeksi. Tämä oli mielestäni hyvä sillä pyysinkin häneltä palautetta viime viikolla miten on mennyt eikä hän osannut silloin sanoa mitään parannettavaa. Nyt voin keskittyä jumppien aikana muistamaan järjestyksen tarkemmin ja kaikki liikkeet mukaan lukien.
Olen nauttinut kuntosalilla työskentelystä. Viime viikolla kun olin allasjumpassa osallistujana (niin kuin aina) tuli minulle tyytyväinen olo hetkeksi, näitä muistoja tulen ajattelemaan sitten vuosien päästä.
Tiinalla oli viime viikolla iltavuoroa. Hänen mielestään on on mukava kun tuntee jo asiakkaat, heidän tapansa ja osaa toimia heidän kanssaan. Iltavuoro viikko meni hänen mielestään nopeasti kun tiesi mitkä työtehtävät tulevat olemaan vuoroon mennessä. Hän kävi myös uusilla asiakkailla Finlandia kodin puolella, koska yksi työntekijä oli poissa. Hänen mielestään meni kuitenkin hyvin, vaikka ei asiakkaita tuntenutkaan entuudestaan.
Lauantaina oli Toukomarkkinat. Toukomarkkinat oli täällä Finlandiakylässä järjestettävä tapahtuma, missä myydään kaikenlaista ja tuotoista tietty prosentti annetaan suoraan Finlandia kylälle, siis kuka vaan saattoi tulla myymään mitä vain. Meidät oli pistetty lasten nurkkaukseen tekemään kasvomaalauksia. Kummallakaan ei ollut mitään kokemusta kasvomaalauksesta, mutta kyllä niistä tuli aika hienoja vaikka maalausalustamme eivät aina pysyneetkään paikallaan. Olimme tulostaneet valmiit kuvat mistä sai valita, sillä emme ihan mitä vain osaa maalata, se helpotti työtämme kummasti. Parasta mielestäni markkinoissa oli kuitenkin suomalaiset herkut kuten letut, jotka maistuivat todella hyviltä!
Ohessa vielä pari kuvaa kasvomaalauksista ja harjoitteluversioista. Aurinkoista päivänjatkoa! Sara-Anna
Olen nauttinut kuntosalilla työskentelystä. Viime viikolla kun olin allasjumpassa osallistujana (niin kuin aina) tuli minulle tyytyväinen olo hetkeksi, näitä muistoja tulen ajattelemaan sitten vuosien päästä.
Tiinalla oli viime viikolla iltavuoroa. Hänen mielestään on on mukava kun tuntee jo asiakkaat, heidän tapansa ja osaa toimia heidän kanssaan. Iltavuoro viikko meni hänen mielestään nopeasti kun tiesi mitkä työtehtävät tulevat olemaan vuoroon mennessä. Hän kävi myös uusilla asiakkailla Finlandia kodin puolella, koska yksi työntekijä oli poissa. Hänen mielestään meni kuitenkin hyvin, vaikka ei asiakkaita tuntenutkaan entuudestaan.
Lauantaina oli Toukomarkkinat. Toukomarkkinat oli täällä Finlandiakylässä järjestettävä tapahtuma, missä myydään kaikenlaista ja tuotoista tietty prosentti annetaan suoraan Finlandia kylälle, siis kuka vaan saattoi tulla myymään mitä vain. Meidät oli pistetty lasten nurkkaukseen tekemään kasvomaalauksia. Kummallakaan ei ollut mitään kokemusta kasvomaalauksesta, mutta kyllä niistä tuli aika hienoja vaikka maalausalustamme eivät aina pysyneetkään paikallaan. Olimme tulostaneet valmiit kuvat mistä sai valita, sillä emme ihan mitä vain osaa maalata, se helpotti työtämme kummasti. Parasta mielestäni markkinoissa oli kuitenkin suomalaiset herkut kuten letut, jotka maistuivat todella hyviltä!
Ohessa vielä pari kuvaa kasvomaalauksista ja harjoitteluversioista. Aurinkoista päivänjatkoa! Sara-Anna
maanantai 9. toukokuuta 2016
Uudet tyot kunnolla tutuiksi
Tokalla viikolla mulla oli aamuvuoro viikko. Aamuvuoroissa ei tyotehtavat hirveasti muuttuneet, uutena tuli vain suihkutukset.
Ensinmaisena paivana kavin katsomassa pari suihkutusta, miten ne taala tehdaan. Toinen suihku oli ns. normi suihku, mika tehtiin asukkaan omassa kylpyhuoneessa ja toinen tehtiin yleisessa kylpytilassa.
Itsesta tuntuu oudolle, etta taalla ei kayteta suihkuja vaan asukkaat kylpevat kylpyammeessa. Musta suihkuttaminen suihkussa on helpompaa kun, etta autettava istuu kylpyammeessa, kun silloin ei paase kiertamaan toiselle puolelle jos vaikka joutuu avustamaan kainaloiden pesussa.
Talla viikolla toimin myos tulkkina, kun uusi suomalainen asiakas aloitti ottamaan apuja meilta. Tulkkasin avustettavan puolison ja hoitajan keskusteluja ensinmaisella kaynnilla. Hyvin huomasi puolisosta, etta kun sai puhua suomea uskalsi han pyytaa apua, kun hoitaja kysyi englanniksi puoliso vain sanoi etta onhan tassa menty ennenkin ilman apuja, mutta kun ma aloin jutella suomeksi alkoi puoliso kunnolla kertoa missa han tarvitsee apua. Joillekkin asukkaille on etta he saavat apua omalla aidinkielellaan ja kylla sen ymmartaa.
Talla viikolla tulivat asiakkaat muutenkin paremmin tutuiksi, kun oli aikaa tyovuoroissa kayda juttelemassa heidan kanssaan.
Sara-Annan toka viikko: Toisella viikolla han esitteli kuntosalilaitteita ja han teki harjoitteluohjelmia asiakkaille itse. Han tykkaa kovasti esittelyjen tekemisesta ja kunto ohjelmien tekemisesta. Toistoja ohjataan kaikille yleensa 20x2. Paino kokeillaan asiakkaan kanssa yhdessa. Sara-Annan sanasto ei viela ole kovin laaja hanen omasta mielestaan, mutta han toivoo etta se paranee lihasten nimien opettelun myota.
Perjantain han ohjasi jumpan yksin. Ohjaaja ei ollut mukana, sille he olivat jutellet ja olivat sita mielta, etta on mukavampi vetaa jumppia kun kukaan ei ole katsomassa. Jumpassa oli kolme ihmista, Saa-Annan mielesta siita ryhmasta oli helppo aloittaa, koska jumpan kestokin oli vain 15min. Han oli kaynyt jumpan liikkeet lapi paperille, jonka jhan piti lunttilappuna mukana. Jumpassa tuli hanesta vahan kiire, mutta se oli ensinmainen hanen koskaan vetamansa jumppa. Palaute asukkailta oli hyva.
Suomi-kerhossa kaytiin aisteja lapi. Silmat piti pitaa kiinni ja tuli aania, joita piti arvata, sitten oli makuja mita piti maistamisen jalkeen arvata ja hajuja. Lopuksi tehtiin muisti leikki, jossa lattialla oli esineita ja asukkaat laittoivat silmat kiinni ja otettiin yksi esine pois ja sitten silmat avattiin ja asukkaiden piti muistaa mika esine oli havinnyt lattialta. Kaikille siis kaikkea. Oli myos hauska huomata, etta osallistuja jolla on muistin kanssa paljon ongelmia, olikin ensinmainen joka muisti ja tiesi, mika esine oli otettu pois. Osallistujia oli hieman vahemman kuin muilla kerroilla, koska moni oli kipeana, mutta osallistujilla oli hauskaa.
Ja nyt ilman aan pisteita HYVAA YOTA
- Tiina
lisaa kuvia kuntosalilta
Ensinmaisena paivana kavin katsomassa pari suihkutusta, miten ne taala tehdaan. Toinen suihku oli ns. normi suihku, mika tehtiin asukkaan omassa kylpyhuoneessa ja toinen tehtiin yleisessa kylpytilassa.
Itsesta tuntuu oudolle, etta taalla ei kayteta suihkuja vaan asukkaat kylpevat kylpyammeessa. Musta suihkuttaminen suihkussa on helpompaa kun, etta autettava istuu kylpyammeessa, kun silloin ei paase kiertamaan toiselle puolelle jos vaikka joutuu avustamaan kainaloiden pesussa.
Talla viikolla toimin myos tulkkina, kun uusi suomalainen asiakas aloitti ottamaan apuja meilta. Tulkkasin avustettavan puolison ja hoitajan keskusteluja ensinmaisella kaynnilla. Hyvin huomasi puolisosta, etta kun sai puhua suomea uskalsi han pyytaa apua, kun hoitaja kysyi englanniksi puoliso vain sanoi etta onhan tassa menty ennenkin ilman apuja, mutta kun ma aloin jutella suomeksi alkoi puoliso kunnolla kertoa missa han tarvitsee apua. Joillekkin asukkaille on etta he saavat apua omalla aidinkielellaan ja kylla sen ymmartaa.
Talla viikolla tulivat asiakkaat muutenkin paremmin tutuiksi, kun oli aikaa tyovuoroissa kayda juttelemassa heidan kanssaan.
Sara-Annan toka viikko: Toisella viikolla han esitteli kuntosalilaitteita ja han teki harjoitteluohjelmia asiakkaille itse. Han tykkaa kovasti esittelyjen tekemisesta ja kunto ohjelmien tekemisesta. Toistoja ohjataan kaikille yleensa 20x2. Paino kokeillaan asiakkaan kanssa yhdessa. Sara-Annan sanasto ei viela ole kovin laaja hanen omasta mielestaan, mutta han toivoo etta se paranee lihasten nimien opettelun myota.
Perjantain han ohjasi jumpan yksin. Ohjaaja ei ollut mukana, sille he olivat jutellet ja olivat sita mielta, etta on mukavampi vetaa jumppia kun kukaan ei ole katsomassa. Jumpassa oli kolme ihmista, Saa-Annan mielesta siita ryhmasta oli helppo aloittaa, koska jumpan kestokin oli vain 15min. Han oli kaynyt jumpan liikkeet lapi paperille, jonka jhan piti lunttilappuna mukana. Jumpassa tuli hanesta vahan kiire, mutta se oli ensinmainen hanen koskaan vetamansa jumppa. Palaute asukkailta oli hyva.
Suomi-kerhossa kaytiin aisteja lapi. Silmat piti pitaa kiinni ja tuli aania, joita piti arvata, sitten oli makuja mita piti maistamisen jalkeen arvata ja hajuja. Lopuksi tehtiin muisti leikki, jossa lattialla oli esineita ja asukkaat laittoivat silmat kiinni ja otettiin yksi esine pois ja sitten silmat avattiin ja asukkaiden piti muistaa mika esine oli havinnyt lattialta. Kaikille siis kaikkea. Oli myos hauska huomata, etta osallistuja jolla on muistin kanssa paljon ongelmia, olikin ensinmainen joka muisti ja tiesi, mika esine oli otettu pois. Osallistujia oli hieman vahemman kuin muilla kerroilla, koska moni oli kipeana, mutta osallistujilla oli hauskaa.
Ja nyt ilman aan pisteita HYVAA YOTA
- Tiina
keskiviikko 4. toukokuuta 2016
Uudet ensimmäiset viikot
Olen ensimmäisellä viikolla vain osallistunut jumppiin.
Suurin ihmetys minulle oli, kun vesijumpassa tuli hiki. Altaan vesi ei ole hirveän lämmintä (29´c) , mutta jumpan lopussa kun pelataan palloilla niin otsa hikosi. Vesijumppa oli hauska uusi kokemus!
Samaa tuolijumpan kaavaa käytetään monessa eri ryhmässä. Jumpparyhmässä missä on myös pyörätuoli ihmisiä sovelletaan jumppakaavaa niin, että kaikki liikkeet tehdään istualteen.
Meillä oli sunnuntaina Vappukahvila. Tiina leipoi lauantaina Churroja ja minä koristelin salin ilmapalloilla ja serpentiinillä, joka oli oikeasti kreppipaperia. Juhla oli normaalin kaavan mukainen, ensin laulettiin ja lopuksi oli kahvit. Harmi oli vain se, että suomalaiset tykkäävät laulaa melankolisia kansanlauluja, joka ei mielestämme sopinut iloiseen juhlaan niin kuin vappu. Rullaati rullaati-laulu sai kaikki keinumaan ja hyvälle mielelle, sitä iloista ja rentoa meininkiä olisi toivonut koko juhlan ajaksi.
Tiinan ensimmäinen työviikko palvelukodissa oli iltavuoroa. Ensimmäisenä iltana Tiina vain seurasi ja kulki ohjaajansa perässä. Toisena päivänä hän sai tehdä itsenäisesti. Hän kävi laittamassa silmätippoja, antamassa hengitettäviä inhalaatioita, rasvaamassa, auttamassa päälle pukeutumisessa ja saattoi asukkaita ruokasaliin. Kolmantena päivänä hän sai tehdä hieman haastavamman asukkaan. Hän otti myös verensokereita, kipu/nikotiinilaastareita pois ja tukisukkia pois. Asiakkaat ovat hänen mielestään mukavia. Hän luki uhkatilanteita varten tehdyt ohjeet ja miten toimitaan, jos joku löytyy kuolleena. He keskustelivat ohjaajansa kanssa uhkatilanteista ja vertaili miten Suomessa ja täällä toimitaan eritavalla. Molemmissa maissa niistä pitää olla kirjallinen raportti. Täällä uhkatilanteiksi koetaan töykeä puhekkin, joista täytetään aina kaavake. Töykeää käytöstä siedetään vähemmän kuin Suomessa ja hoitajien tulee aina sanoa asukkaalle ettei tuolla tavalla puhuta kenellekkään, hoitajalle tai muille asukkaille. Suomessa asiasta ei vain välitetä, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Nyt lähden opiskelemaan lihaksia englanniksi,
Sara-Anna
Suurin ihmetys minulle oli, kun vesijumpassa tuli hiki. Altaan vesi ei ole hirveän lämmintä (29´c) , mutta jumpan lopussa kun pelataan palloilla niin otsa hikosi. Vesijumppa oli hauska uusi kokemus!
Samaa tuolijumpan kaavaa käytetään monessa eri ryhmässä. Jumpparyhmässä missä on myös pyörätuoli ihmisiä sovelletaan jumppakaavaa niin, että kaikki liikkeet tehdään istualteen.
Meillä oli sunnuntaina Vappukahvila. Tiina leipoi lauantaina Churroja ja minä koristelin salin ilmapalloilla ja serpentiinillä, joka oli oikeasti kreppipaperia. Juhla oli normaalin kaavan mukainen, ensin laulettiin ja lopuksi oli kahvit. Harmi oli vain se, että suomalaiset tykkäävät laulaa melankolisia kansanlauluja, joka ei mielestämme sopinut iloiseen juhlaan niin kuin vappu. Rullaati rullaati-laulu sai kaikki keinumaan ja hyvälle mielelle, sitä iloista ja rentoa meininkiä olisi toivonut koko juhlan ajaksi.
Tiinan ensimmäinen työviikko palvelukodissa oli iltavuoroa. Ensimmäisenä iltana Tiina vain seurasi ja kulki ohjaajansa perässä. Toisena päivänä hän sai tehdä itsenäisesti. Hän kävi laittamassa silmätippoja, antamassa hengitettäviä inhalaatioita, rasvaamassa, auttamassa päälle pukeutumisessa ja saattoi asukkaita ruokasaliin. Kolmantena päivänä hän sai tehdä hieman haastavamman asukkaan. Hän otti myös verensokereita, kipu/nikotiinilaastareita pois ja tukisukkia pois. Asiakkaat ovat hänen mielestään mukavia. Hän luki uhkatilanteita varten tehdyt ohjeet ja miten toimitaan, jos joku löytyy kuolleena. He keskustelivat ohjaajansa kanssa uhkatilanteista ja vertaili miten Suomessa ja täällä toimitaan eritavalla. Molemmissa maissa niistä pitää olla kirjallinen raportti. Täällä uhkatilanteiksi koetaan töykeä puhekkin, joista täytetään aina kaavake. Töykeää käytöstä siedetään vähemmän kuin Suomessa ja hoitajien tulee aina sanoa asukkaalle ettei tuolla tavalla puhuta kenellekkään, hoitajalle tai muille asukkaille. Suomessa asiasta ei vain välitetä, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Nyt lähden opiskelemaan lihaksia englanniksi,
Sara-Anna
Mun tekemä marjapiirakka..
Tiina käyttämässä Suomalaisia kuntosalilaitteita.
Me ja meidän Kanadanvaari vappuna.(kuvaan pyydetty lupa)
torstai 28. huhtikuuta 2016
Puolivälissä reissua!
Viimenen viikko kuntosalilla meni nopeasti.
Tehtiin toisen opiskelija kanssa niin, että tuolijumpissa minä vedin lihaskunto osuuden ja hän alku lämmittelyt. Lihaskunto osuudessa tehtiin harjoitteita jotka kehittävät jalkojen ja käsien eri lihaksia.
Toistoja tehtiin 12 kertaa ja lopuksi oli loppu venyttely.
Sain ohjaajaltani hyvää palautetta.
Viidestä viikosta kuntosalilla jäi hyvä kokemus ja sain ideoita omaan työhöni, kun tekee virikketuokioita vanhainkodissa. Koen, että englannin kieleni on vahvistunut ja olen myös oppinut uusia käsitteitä ja sanoja esim lihaksiin ja terveyteen liittyen.
Sara-Annan viimeinen viikko ennen vaihtoa.
Hän oli maanantauna iltavuorossa Lepokodin puolella ilman ohjaajaani, toisen työntekijän kanssa. Häntä vastaan tuli taas paikan tiukat säännöt, koska hän ei saanut kertakatetroida PSW kanssa vaan supervisorin olisi pitänyt olla paikalla ja hänellä ei ollut aikaa. Torstaina ja perjantaina Sara-Anna tulkkasi hoitajan ja vain suomea puhuvan asukkaan keskusteluja hänen hoidon tarpeistaan. Päälimmäisenä mieleen jäi hänellä kaikki ihanat asukkaat ja hän meinaa käydä heitä katsomassa ennen kotiin lähtöä.
Suomikerhossa askarreltiin vappu naamareita ja päähineitä tulevaa vappukahvilaa varten. Mukana oli runsas joukko suomalaisia asukkaita ja kaikilla oli hauskaa, vaikka alussa kuuluikin, että en minä tiedä mitä minä teen ja en minä osaa. Osa porukasta intoutui tekemään sekä vappunaamarin että hatun, mikä itseasiassa yllätti mut ja Sara-Annan positiivisesti.
Nyt mä lähden jatkamaan mun vapaapäivää!
-Tiina
Tehtiin toisen opiskelija kanssa niin, että tuolijumpissa minä vedin lihaskunto osuuden ja hän alku lämmittelyt. Lihaskunto osuudessa tehtiin harjoitteita jotka kehittävät jalkojen ja käsien eri lihaksia.
Toistoja tehtiin 12 kertaa ja lopuksi oli loppu venyttely.
Sain ohjaajaltani hyvää palautetta.
Viidestä viikosta kuntosalilla jäi hyvä kokemus ja sain ideoita omaan työhöni, kun tekee virikketuokioita vanhainkodissa. Koen, että englannin kieleni on vahvistunut ja olen myös oppinut uusia käsitteitä ja sanoja esim lihaksiin ja terveyteen liittyen.
Sara-Annan viimeinen viikko ennen vaihtoa.
Hän oli maanantauna iltavuorossa Lepokodin puolella ilman ohjaajaani, toisen työntekijän kanssa. Häntä vastaan tuli taas paikan tiukat säännöt, koska hän ei saanut kertakatetroida PSW kanssa vaan supervisorin olisi pitänyt olla paikalla ja hänellä ei ollut aikaa. Torstaina ja perjantaina Sara-Anna tulkkasi hoitajan ja vain suomea puhuvan asukkaan keskusteluja hänen hoidon tarpeistaan. Päälimmäisenä mieleen jäi hänellä kaikki ihanat asukkaat ja hän meinaa käydä heitä katsomassa ennen kotiin lähtöä.
Suomikerhossa askarreltiin vappu naamareita ja päähineitä tulevaa vappukahvilaa varten. Mukana oli runsas joukko suomalaisia asukkaita ja kaikilla oli hauskaa, vaikka alussa kuuluikin, että en minä tiedä mitä minä teen ja en minä osaa. Osa porukasta intoutui tekemään sekä vappunaamarin että hatun, mikä itseasiassa yllätti mut ja Sara-Annan positiivisesti.
Nyt mä lähden jatkamaan mun vapaapäivää!
-Tiina
keskiviikko 20. huhtikuuta 2016
Vähemmän töitä kuin hupia
Nyt on laskeuduttu taas arkeen viikonlopun Toronton reissun jälkeen. Lähdimme keskiviikko-torstaiyönä Torontoon yöbussilla ja tulimme sunnuntai iltana. Yhden päivän vietimme Niagaran putouksilla. Kokemisen arvoinen reissu mustat oravat mukaan lukien.
Tiina piti viime viikolla kokonaan itse tuolijumpan. Se meni hänen mielestään ihan hyvin. Hänestä tuntuu, että hän pystyy keskittymään paremmin kun saa tehdä sen yksin, kuin että joku olisi hänen kanssaan ohjaamassa sitä puoliksi. Tuolijumpassa oli 7 osallistujaa ja he tykkäsivät kovasti. Ainoa asia mikä hänen mielestään yksin jumpan pitämisessä on hieman haastavampaa kuin toisen ohjaajan kanssa, on liikkeiden ohjeistaminen ja näyttäminen samaan aikaan. Samalla pitää myös katsoa että liikkeet tehdään oikein ja auttaa niitä kenellä on ongelmia.
Tässä postauksessa hän haluaa kertoa hieman seisomajumpasta:
Seisomajumppa on tarkoitettu parempikuntoisille. Kaikki jumpan liikkeet tehdään seisoen, tuolia käytetään vain tukena. Jumpassa tasapainoillaan, tehdään lihasharjoitteita kuminauhalla ja lopussa heitellään kolmea palloa ringissä. Pallojen heittely kehittää tasapainoa, tarkkaavaisuutta sekä koordinaatiokykyä.
Tiina piti Suomikerhoa viime viikolla yksin minun ollessa silloin töissä. Osallistujia oli yhdeksän ja kaikki olivat hyvin motivoituneita, sillä olimme kertoneet edellisenä kertana mitä teemme. Aiheena oli musiikkimaalaus. He kuuntelivat 8 kappaletta ja maalasivat mitä niistä tuli mieleen, lopuksi käytiin läpi mitä papereille oli syntynyt. Kaikilla oli hauskaa ja kerholaiset lähtivät pois hymyssä suin.
Minä tein viime viikolla iltavuoroa. Sain tehdä taas joitain asiakkaita yksin, mutta pääpaino oli vierailuissa.Palvelukodissa on tällä hetkellä vain niin hiljaista, ettei tehtävää ole joka hetkelle. Minun tuli käydä vierailemassa Suomalaisten asukkaiden luona,juttelemassa niitä näitä. Vierailut ovat hauskoja,sillä saan kuulla jokaisen tarinan miten he ovat tulleet Canadaan.
Yhtenä iltana tuli hyvä esimerkki miten toimia ammattilaisena tilanteessa, jossa asiakkaan "arvomaailma" eroaa omastaan. Olin asiakkaan luona ja jäin rupattelemaan hänen kanssaan silmätippojen laiton jälkeen,sillä minulla oli hyvin aikaa. Tulen asiakkaan kanssa todella hyvin toimeen ja pystymme puhumaan mistä vain. Hän koki tilanteen niin rennoksi, että alkoi paasaamaan minulle uskosta ja Jumalan rakkaudesta, vanhana kirkon työntekijänä. Kysymykseen "uskonko Jumalaan" vastasin rehellisesti, mutta muuten yritin kääntää kaikki hänen "saarnansa" arkielämän tilanteisiin. Koitin päättää keskustelun rauhassa, ennen kuin lähdin eteenpäin. Tämä oli ensimmäinen kerta kun uskonnosta joudun keskustelemaan asiakkaan kanssa. Asiakas jäi ihan hyville mielin, mutta minä astun siihen asuntoon tästä lähtien aina hieman varautuneena.
Kohta Kristiina tulee juttelemaan ja kyselemään kuulumisia,
Sara-Anna
Musiikkimaalauksen tuotoksia
Toronton keskustaa
Sara-Anna ja CN tower
Toronto kyltti ja turistit Niagaran putouksilla
Tiina piti viime viikolla kokonaan itse tuolijumpan. Se meni hänen mielestään ihan hyvin. Hänestä tuntuu, että hän pystyy keskittymään paremmin kun saa tehdä sen yksin, kuin että joku olisi hänen kanssaan ohjaamassa sitä puoliksi. Tuolijumpassa oli 7 osallistujaa ja he tykkäsivät kovasti. Ainoa asia mikä hänen mielestään yksin jumpan pitämisessä on hieman haastavampaa kuin toisen ohjaajan kanssa, on liikkeiden ohjeistaminen ja näyttäminen samaan aikaan. Samalla pitää myös katsoa että liikkeet tehdään oikein ja auttaa niitä kenellä on ongelmia.
Tässä postauksessa hän haluaa kertoa hieman seisomajumpasta:
Seisomajumppa on tarkoitettu parempikuntoisille. Kaikki jumpan liikkeet tehdään seisoen, tuolia käytetään vain tukena. Jumpassa tasapainoillaan, tehdään lihasharjoitteita kuminauhalla ja lopussa heitellään kolmea palloa ringissä. Pallojen heittely kehittää tasapainoa, tarkkaavaisuutta sekä koordinaatiokykyä.
Tiina piti Suomikerhoa viime viikolla yksin minun ollessa silloin töissä. Osallistujia oli yhdeksän ja kaikki olivat hyvin motivoituneita, sillä olimme kertoneet edellisenä kertana mitä teemme. Aiheena oli musiikkimaalaus. He kuuntelivat 8 kappaletta ja maalasivat mitä niistä tuli mieleen, lopuksi käytiin läpi mitä papereille oli syntynyt. Kaikilla oli hauskaa ja kerholaiset lähtivät pois hymyssä suin.
Minä tein viime viikolla iltavuoroa. Sain tehdä taas joitain asiakkaita yksin, mutta pääpaino oli vierailuissa.Palvelukodissa on tällä hetkellä vain niin hiljaista, ettei tehtävää ole joka hetkelle. Minun tuli käydä vierailemassa Suomalaisten asukkaiden luona,juttelemassa niitä näitä. Vierailut ovat hauskoja,sillä saan kuulla jokaisen tarinan miten he ovat tulleet Canadaan.
Yhtenä iltana tuli hyvä esimerkki miten toimia ammattilaisena tilanteessa, jossa asiakkaan "arvomaailma" eroaa omastaan. Olin asiakkaan luona ja jäin rupattelemaan hänen kanssaan silmätippojen laiton jälkeen,sillä minulla oli hyvin aikaa. Tulen asiakkaan kanssa todella hyvin toimeen ja pystymme puhumaan mistä vain. Hän koki tilanteen niin rennoksi, että alkoi paasaamaan minulle uskosta ja Jumalan rakkaudesta, vanhana kirkon työntekijänä. Kysymykseen "uskonko Jumalaan" vastasin rehellisesti, mutta muuten yritin kääntää kaikki hänen "saarnansa" arkielämän tilanteisiin. Koitin päättää keskustelun rauhassa, ennen kuin lähdin eteenpäin. Tämä oli ensimmäinen kerta kun uskonnosta joudun keskustelemaan asiakkaan kanssa. Asiakas jäi ihan hyville mielin, mutta minä astun siihen asuntoon tästä lähtien aina hieman varautuneena.
Kohta Kristiina tulee juttelemaan ja kyselemään kuulumisia,
Sara-Anna
keskiviikko 13. huhtikuuta 2016
Töitä ja hupia
Viime viikolla mä aloin pitämään yhdessä toisen opiskelijan kanssa tuolijumppia. Tuolijumppia on kahta eri ryhmää, ryhmien koot vaihtelevat 6-10 ihmisen välillä. Tuolijumppa on suunnattu kaikista huonokuntoisimmille asukkaille, jotka kuitenkin pystyvät itse tulemaan kuntosalille.
Tuolijumpassa on neljä osiota, ensin lämmitellään jalkoja nostellen ja hieman Toisessa osiossa keskitytään eri kehonosien lämmittelyyn tarkemmin käydään niska ja hartia, jalat ja kädet.Kolmannessa osiossa käytetään kuminauhaa jonka avulla tehdään lihaskunto harjoitteita käsiin ja jalkoihin.Ja lopuksi on vielä loppu venyttely. Kaikki liikkeet tehdään tuolilla istuen.
Mä tein alun lämmittelyn ja tarkemman lämmittelyn. Ekalla kerralla oli vähän vaikeaa kun pitää selostaa englanniksi ja samalla muistaa mikä liike tulee minkäkin liikkeen jälkeen, mutta toisella ja kolmannella kerralla se meni jo paremmin.
Sara-Annan huomioioita viikolta
Aamuvuorossa annetaan paljon lääkkeitä, jotka on muovisissa repäisypakkauksissa. Pakkaukset tulevat apteekista ja ovat kertakäyttöisiä, vähän kuin anjapussit. Anjapusseja on Hoivakodissa. Muita lääkkeitä mitä käytetään on insuliinit, lääkelaastarit ja silmätipat joita on paljon.
Suihkuja tehdään aamuvuorossa ennen lounasta ja lounaan jälkeen. Hoitaja pesee yleensä hiukset, selän ja jalat. Asukas pesee loput itse. Jokaisella on amme, jossa pesut tehdään. Asukkaan pitää saada jalat itse ammeeseen, koska hoitaja ei saa nostaa jalkaa nostokiellon takia.
Sara-Annan ohjaaja on kiinnostunut miten asioita tehdään Suomessa. He keskustelevat ja vertailevat asioita pitkin viikkoa. Ohjaaja antaa Sara-Annan tehdä yksin suihkuja, antaa silmätippoja, astmasuihkeita, laittaa tukisukkia ja rasvata. Ohjaaja käy allekirjoittamassa ennen tai jälkeen lääkkeiden annon esim. silmätippojen, että homma on tehty.
Loppuviikolla lähdettiin yöbussilla Ottavaan. Yövyttiin vanhassa vankikassa, josta oli tehty hostelli. Hostelli huoneet olivat oikeita vanhoja sellejä. Työntekijät esittelivät paikat ja kertoivat vankilan historiaa. Vankila on rakennettu 1800 luvulla ja se oli toiminnassa 1971 vuoteen asti, jonka jälkeen siitä tehtiin välittömästi hostelli. Käytiin myös tietysti katsomassa parlamenttitaloa ja käytiin lunnontieteellisessä museossa ja Kanadan historian museossa jossa kerrottiin alkuperäiskansoista Kadassa. Tietysti myös vähän shoppailtiin.
Tässä postauksessa on myös pari vanhempaa kuvaa, kun ei saatu niitä aikasemmin laitettua tänne.
koulubussilla mennään aina keskiviikkoisin kauppaan asukkaiden kanssa
vankila jossa oltiin yötä
hölmistyneet suomalaiset museossa
Ottavan keskustaa
parlamenttitalo ja turisti
käytiin kahvittelemassa patsaan kanssa
Nyt tää bloggaaja lähtee pesemään pyykkiä ja sen jälkeen kuntosalille!
-Tiina
Tuolijumpassa on neljä osiota, ensin lämmitellään jalkoja nostellen ja hieman Toisessa osiossa keskitytään eri kehonosien lämmittelyyn tarkemmin käydään niska ja hartia, jalat ja kädet.Kolmannessa osiossa käytetään kuminauhaa jonka avulla tehdään lihaskunto harjoitteita käsiin ja jalkoihin.Ja lopuksi on vielä loppu venyttely. Kaikki liikkeet tehdään tuolilla istuen.
Mä tein alun lämmittelyn ja tarkemman lämmittelyn. Ekalla kerralla oli vähän vaikeaa kun pitää selostaa englanniksi ja samalla muistaa mikä liike tulee minkäkin liikkeen jälkeen, mutta toisella ja kolmannella kerralla se meni jo paremmin.
Sara-Annan huomioioita viikolta
Aamuvuorossa annetaan paljon lääkkeitä, jotka on muovisissa repäisypakkauksissa. Pakkaukset tulevat apteekista ja ovat kertakäyttöisiä, vähän kuin anjapussit. Anjapusseja on Hoivakodissa. Muita lääkkeitä mitä käytetään on insuliinit, lääkelaastarit ja silmätipat joita on paljon.
Suihkuja tehdään aamuvuorossa ennen lounasta ja lounaan jälkeen. Hoitaja pesee yleensä hiukset, selän ja jalat. Asukas pesee loput itse. Jokaisella on amme, jossa pesut tehdään. Asukkaan pitää saada jalat itse ammeeseen, koska hoitaja ei saa nostaa jalkaa nostokiellon takia.
Sara-Annan ohjaaja on kiinnostunut miten asioita tehdään Suomessa. He keskustelevat ja vertailevat asioita pitkin viikkoa. Ohjaaja antaa Sara-Annan tehdä yksin suihkuja, antaa silmätippoja, astmasuihkeita, laittaa tukisukkia ja rasvata. Ohjaaja käy allekirjoittamassa ennen tai jälkeen lääkkeiden annon esim. silmätippojen, että homma on tehty.
Loppuviikolla lähdettiin yöbussilla Ottavaan. Yövyttiin vanhassa vankikassa, josta oli tehty hostelli. Hostelli huoneet olivat oikeita vanhoja sellejä. Työntekijät esittelivät paikat ja kertoivat vankilan historiaa. Vankila on rakennettu 1800 luvulla ja se oli toiminnassa 1971 vuoteen asti, jonka jälkeen siitä tehtiin välittömästi hostelli. Käytiin myös tietysti katsomassa parlamenttitaloa ja käytiin lunnontieteellisessä museossa ja Kanadan historian museossa jossa kerrottiin alkuperäiskansoista Kadassa. Tietysti myös vähän shoppailtiin.
Tässä postauksessa on myös pari vanhempaa kuvaa, kun ei saatu niitä aikasemmin laitettua tänne.
Nyt tää bloggaaja lähtee pesemään pyykkiä ja sen jälkeen kuntosalille!
-Tiina
sunnuntai 3. huhtikuuta 2016
Toinen viikko
Toisella viikolla minulla oli iltavuoroa. Iltavuoro alkaa kolmelta ja loppuu klo 23,pääsin lähtemään kuitenkin joka päivä aikaisemmin sillä hommia ei niin myöhään enää hirveästi ollut. Torstaina ohjaajallani oli vapaapäivä, joten minun oli suunniteltu menevän Hoivakodin puolelle tutustumaan. Päivästä tuli lopulta pelkkää tumput suorana seisomista, sillä en saanut tehdä mitään, syöttämisessä olisin voinut auttaa mutta en ollut nähnyt vielä siitä kertovaa videota joten en voinut olla siinäkään hyödyksi. Ainakin näin mitä RPN hoivakodissa tekee= antaa lääkkeitä potilaille.
Tiina alkaa sisäistää viikkorytminsä muistaen mitkä jumpat ovat minäkin päivinä. Tällä viikolla hän oli lähinnä kuunteluoppilaana yrittäen kuitenkin sisäistää miten ohjeita annetaan englanniksi sillä hän joutuu alkamaan vetää itse jumppia ensi viikolla. Eroina hän on huomannut että esimerkiksi Suomessa ohjeistetaan "pyöritä nilkkaa" niin täällä sanotaan englanniksi "nilkkaympyröitä". Ohjeistuksessa ei välttämättä käytetä verbejä, toisin kuin Suomessa. Finlandia Villagessa on oma kuntosali ja uima-allas. Salijäsenyyttä voi hakea myös ulkopuolinen mutta esimerkiksi ikää täytyy olla enemmän kuin 55 vuotta. Kuntosalilla on myös suomalaisten suunnitelemia laitteita ikäihmisille, jotka ovat hyvin helppokäyttöisiä. Salijäsenyys on halpa, jolla yritetään saada vanhemmat ikäpolvet liikkumaan.
Tällä viikolla Tiinalle tuli uutena Vesijumppa. Ohjaaja näyttää liikkeet altaanreunalta ja Tiina oli vanhusten kanssa altaassa. Osallistujia oli n. 10. Vesijumppaa pidetään 2x viikossa. Vesi tekee hyvää vanhusten nivelille, liikkeet ovat helpompia tehdä vedessä sekä vanhukset taipuvat enemmän vedessä. Vesi lisää kuitenkin liikkeiden vastusta ilman että tarvitsee erikseen käyttää painoja. Vesijumpassa apuna on käytetty vain uimapötköä. Osallistujien kunto vaihtelee huomattavasti, vaikka harjoitteet ovat samat. Joka harjoittelukerralla notkeus- ja voimaharjoittelut vaihtelevat mutta vesijuoksua on aina. Lopuksi "loppukevennykseksi" pelataan vesilentopalloa, harjoittaen motorikkaa ja ryhmähenkeä.
Keskiviikkona olimme taas kauppabussilla ruokaostoksilla ( vanhukset käyvät tällä tekemässä ruokaostoksensa) ja illalla oli ensimmäinen Suomikerhomme. Olimme suunnitelleet sanabingon, suomalaisia sanoja joista kerholaiset valitsevat 25 omaan bingoruutuunsa ja lopulta nostetaan hatusta sanoja ja katsotaan kuka saa ensin ruutunsa täyteen. Olimme yrittäneet etsiä hyvin suomalaisia sanoja, vaikka kerholaiset eivät kuitenkaan kaikkia tienneet. Emme halunneet järjestää normaalia bingoa, sillä tässä versiossa he joutuivat käyttämään enemmän hienomotoriikkaa ja aivojaan sekä tämä oli enemmän sidoksissa Suomeen. Yllätyksenä meille tuli ryhmän epätasaisuus, jotkut ovat hyväkuuloisia, reippaita ja tässä hetkessä kun taas toiset kyselevät monta kertaa mikä se sana oli ja valittivat etteivät näe sanoja, vaikka luimme aina kovaan ääneen kaikki sanat. Yksi sanoistamme oli Pikkumyy, jonka kyllä kaikki suomalaiset vanhuksetkin tuntevat mutta täällä ei kukaan tienny mikä tämä hahmo on, vaikka osa täällä on meidänkin isovanhempiamme nuorempia.Täällä eletään pysähtynyttä suomalaista aikaa, vaikka esimerkiksi urheilua seurataan hyvin tarkkaan.
Viikon suurin huomiomme on ollut vanhusten epähuomaavaisuus toisiaan kohtaan. Skarpit vanhukset hermostuvat ja alkavat piikittelemään esimerkiksi muistisairaita hyvin helposti. Olimme synttärikahveilla ( jotka järjestetään aina kuun alussa siinä kuussa syntymäpäiviänsä viettävien kunniaksi ) jossa laulettiin englannin ja suomenkiellisiä lauluja. Ohjelmaa veti asukas joka hermostui toiselle vanhukselle jolla oli näemmä dementiaa koska pyysi koko ajan samaa laulua.
Lauantaina oli Runon ja Musiikin ilta. Sinne oli kutsuttu laulaja- sekä runoilijapariskunta. Meitä oli pyydetty laulamaan tai lukemaan runoja. Tiina luki runon ruotsiksi mumminsa aapisesta ja minä lauloin On suuri sun rantas autius. Jotkut asukkaat lukivat myös runoja englanniksi tai suomeksi. Saimme hyvää palautetta esiintymisistämme.
Seuraavaa viikkoa innolla odottaen,
Sara-Anna
Toisella viikolla minulla oli iltavuoroa. Iltavuoro alkaa kolmelta ja loppuu klo 23,pääsin lähtemään kuitenkin joka päivä aikaisemmin sillä hommia ei niin myöhään enää hirveästi ollut. Torstaina ohjaajallani oli vapaapäivä, joten minun oli suunniteltu menevän Hoivakodin puolelle tutustumaan. Päivästä tuli lopulta pelkkää tumput suorana seisomista, sillä en saanut tehdä mitään, syöttämisessä olisin voinut auttaa mutta en ollut nähnyt vielä siitä kertovaa videota joten en voinut olla siinäkään hyödyksi. Ainakin näin mitä RPN hoivakodissa tekee= antaa lääkkeitä potilaille.
Tiina alkaa sisäistää viikkorytminsä muistaen mitkä jumpat ovat minäkin päivinä. Tällä viikolla hän oli lähinnä kuunteluoppilaana yrittäen kuitenkin sisäistää miten ohjeita annetaan englanniksi sillä hän joutuu alkamaan vetää itse jumppia ensi viikolla. Eroina hän on huomannut että esimerkiksi Suomessa ohjeistetaan "pyöritä nilkkaa" niin täällä sanotaan englanniksi "nilkkaympyröitä". Ohjeistuksessa ei välttämättä käytetä verbejä, toisin kuin Suomessa. Finlandia Villagessa on oma kuntosali ja uima-allas. Salijäsenyyttä voi hakea myös ulkopuolinen mutta esimerkiksi ikää täytyy olla enemmän kuin 55 vuotta. Kuntosalilla on myös suomalaisten suunnitelemia laitteita ikäihmisille, jotka ovat hyvin helppokäyttöisiä. Salijäsenyys on halpa, jolla yritetään saada vanhemmat ikäpolvet liikkumaan.
Tällä viikolla Tiinalle tuli uutena Vesijumppa. Ohjaaja näyttää liikkeet altaanreunalta ja Tiina oli vanhusten kanssa altaassa. Osallistujia oli n. 10. Vesijumppaa pidetään 2x viikossa. Vesi tekee hyvää vanhusten nivelille, liikkeet ovat helpompia tehdä vedessä sekä vanhukset taipuvat enemmän vedessä. Vesi lisää kuitenkin liikkeiden vastusta ilman että tarvitsee erikseen käyttää painoja. Vesijumpassa apuna on käytetty vain uimapötköä. Osallistujien kunto vaihtelee huomattavasti, vaikka harjoitteet ovat samat. Joka harjoittelukerralla notkeus- ja voimaharjoittelut vaihtelevat mutta vesijuoksua on aina. Lopuksi "loppukevennykseksi" pelataan vesilentopalloa, harjoittaen motorikkaa ja ryhmähenkeä.
Keskiviikkona olimme taas kauppabussilla ruokaostoksilla ( vanhukset käyvät tällä tekemässä ruokaostoksensa) ja illalla oli ensimmäinen Suomikerhomme. Olimme suunnitelleet sanabingon, suomalaisia sanoja joista kerholaiset valitsevat 25 omaan bingoruutuunsa ja lopulta nostetaan hatusta sanoja ja katsotaan kuka saa ensin ruutunsa täyteen. Olimme yrittäneet etsiä hyvin suomalaisia sanoja, vaikka kerholaiset eivät kuitenkaan kaikkia tienneet. Emme halunneet järjestää normaalia bingoa, sillä tässä versiossa he joutuivat käyttämään enemmän hienomotoriikkaa ja aivojaan sekä tämä oli enemmän sidoksissa Suomeen. Yllätyksenä meille tuli ryhmän epätasaisuus, jotkut ovat hyväkuuloisia, reippaita ja tässä hetkessä kun taas toiset kyselevät monta kertaa mikä se sana oli ja valittivat etteivät näe sanoja, vaikka luimme aina kovaan ääneen kaikki sanat. Yksi sanoistamme oli Pikkumyy, jonka kyllä kaikki suomalaiset vanhuksetkin tuntevat mutta täällä ei kukaan tienny mikä tämä hahmo on, vaikka osa täällä on meidänkin isovanhempiamme nuorempia.Täällä eletään pysähtynyttä suomalaista aikaa, vaikka esimerkiksi urheilua seurataan hyvin tarkkaan.
Viikon suurin huomiomme on ollut vanhusten epähuomaavaisuus toisiaan kohtaan. Skarpit vanhukset hermostuvat ja alkavat piikittelemään esimerkiksi muistisairaita hyvin helposti. Olimme synttärikahveilla ( jotka järjestetään aina kuun alussa siinä kuussa syntymäpäiviänsä viettävien kunniaksi ) jossa laulettiin englannin ja suomenkiellisiä lauluja. Ohjelmaa veti asukas joka hermostui toiselle vanhukselle jolla oli näemmä dementiaa koska pyysi koko ajan samaa laulua.
Lauantaina oli Runon ja Musiikin ilta. Sinne oli kutsuttu laulaja- sekä runoilijapariskunta. Meitä oli pyydetty laulamaan tai lukemaan runoja. Tiina luki runon ruotsiksi mumminsa aapisesta ja minä lauloin On suuri sun rantas autius. Jotkut asukkaat lukivat myös runoja englanniksi tai suomeksi. Saimme hyvää palautetta esiintymisistämme.
Seuraavaa viikkoa innolla odottaen,
Sara-Anna
sunnuntai 27. maaliskuuta 2016
Viikko takana!
Jetlageista selviydytty ja jopa Kanadan tullista! Ensinmäinen työviikko hurahti nopeasti. Sara-Anna teki aamuvuoroa Tiinan kanssa ja mä olin Bettyn kuntosalitunneilla.
Betty tunnit on aika eritasoisia tuolijumpasta ja gymstick tunteihin, jossa tuntuu ettei omakaan kunto riitä ja hiki virtaa. No ainakin kunto toivottavasti paranee täälä ollessa.
Sara-Anna on tullut hyvin toimeen ohjaajansa kanssa ja vertaillut kulttuuri ja työpaikka eroja: täällä pestään pesuräteillä, jotka on pieniä pyyhkeitä eikä niinkuin Suomessa kun pestään pesulapuilla, jotka on kertakäyttöisiä, myöskään suihkussa työntekijällä einole essua eikä kumppareita toisin kuin Suomessa. Työntekijät saa pitää töissä sormuksia ja niitä on paljon, mutta kengissä taas ollaa todella tarkkoja, pitää olla umpinaiset kengät esim. lenkkarit.
Osalla vanhuksista on demerannekkeet, koska suljetuilla osastoilla ei ole tilaa kaikille, ranneke hälyyttää kun asukas on lähellä ulko-ovea ja näin estetään karkaamiset.
Täälä hoitaja ei saa nostaa potilasta ylös lattialta, jos on kaatunut, vaan silloin soitetaan ambulanssi, joka nostaa potilaannylös.
Hoivakodin puolella pitää asakkaan myös saada esim. omat jalkansa ammeeseen, hoitaja ei niitä saa nostaa.
Asukkaat on aika "shame" suihkussa, hoitaja laittaa verhon eteen, kun asukas pesee intiimipaikkoja, niin ettei hoitaja nää.
"Small talk" on tapa, jota käytetään kokoajan, esim. jos asukas tulee käytävällä vastaan.PSW(personal support worker) onnalempi koulutukseltaan kuin Suomen lähihoitaja. Palvelukodissa ei ole nurseja, joten lääkäri pistää esim.lihakseen menevät lääkkeet.
HAPPY EASTER!
-Tiina
keskiviikko 9. maaliskuuta 2016
maanantai 7. maaliskuuta 2016
Tilaa:
Kommentit (Atom)