Puolivälissä reissua!

Viimenen viikko kuntosalilla meni nopeasti.
Tehtiin toisen opiskelija kanssa niin, että tuolijumpissa minä vedin lihaskunto osuuden ja hän alku lämmittelyt. Lihaskunto osuudessa tehtiin harjoitteita jotka kehittävät jalkojen ja käsien eri lihaksia.
Toistoja tehtiin 12 kertaa ja lopuksi oli loppu venyttely.
Sain ohjaajaltani hyvää palautetta.
Viidestä viikosta kuntosalilla jäi hyvä kokemus ja sain ideoita omaan työhöni, kun tekee virikketuokioita vanhainkodissa. Koen, että englannin kieleni on vahvistunut ja olen myös oppinut uusia käsitteitä ja sanoja esim lihaksiin ja terveyteen liittyen.

Sara-Annan viimeinen viikko ennen vaihtoa.
Hän oli maanantauna iltavuorossa Lepokodin puolella ilman ohjaajaani, toisen työntekijän kanssa. Häntä vastaan tuli taas paikan tiukat säännöt, koska hän ei saanut kertakatetroida PSW kanssa vaan supervisorin olisi pitänyt olla paikalla ja hänellä ei ollut aikaa. Torstaina ja perjantaina Sara-Anna tulkkasi hoitajan ja vain suomea puhuvan asukkaan keskusteluja hänen hoidon tarpeistaan. Päälimmäisenä mieleen jäi hänellä kaikki ihanat asukkaat ja hän meinaa käydä heitä katsomassa ennen kotiin lähtöä.

Suomikerhossa askarreltiin vappu naamareita ja päähineitä tulevaa vappukahvilaa varten. Mukana oli runsas joukko suomalaisia asukkaita ja kaikilla oli hauskaa, vaikka alussa kuuluikin, että en minä tiedä mitä minä teen ja en minä osaa. Osa porukasta intoutui tekemään sekä vappunaamarin että  hatun, mikä itseasiassa yllätti mut ja Sara-Annan positiivisesti.

Nyt mä lähden jatkamaan mun vapaapäivää!
-Tiina

Vähemmän töitä kuin hupia

Nyt on laskeuduttu taas arkeen viikonlopun Toronton reissun jälkeen. Lähdimme keskiviikko-torstaiyönä Torontoon yöbussilla ja tulimme sunnuntai iltana. Yhden päivän vietimme Niagaran putouksilla. Kokemisen arvoinen reissu mustat oravat mukaan lukien.

Tiina piti viime viikolla kokonaan itse tuolijumpan. Se meni hänen mielestään ihan hyvin. Hänestä tuntuu, että hän pystyy keskittymään paremmin kun saa tehdä sen yksin, kuin että joku olisi hänen kanssaan ohjaamassa sitä puoliksi. Tuolijumpassa oli 7 osallistujaa ja he tykkäsivät kovasti. Ainoa asia mikä hänen mielestään yksin jumpan pitämisessä on hieman haastavampaa kuin toisen ohjaajan kanssa, on liikkeiden ohjeistaminen ja näyttäminen samaan aikaan. Samalla pitää myös katsoa että liikkeet tehdään oikein ja auttaa niitä kenellä on ongelmia.

Tässä postauksessa hän haluaa kertoa hieman seisomajumpasta:
Seisomajumppa on tarkoitettu parempikuntoisille. Kaikki jumpan liikkeet tehdään seisoen, tuolia käytetään vain tukena. Jumpassa tasapainoillaan, tehdään lihasharjoitteita kuminauhalla ja lopussa heitellään kolmea palloa ringissä. Pallojen heittely kehittää tasapainoa, tarkkaavaisuutta sekä koordinaatiokykyä.

Tiina piti Suomikerhoa viime viikolla yksin minun ollessa silloin töissä. Osallistujia oli yhdeksän ja kaikki olivat hyvin motivoituneita, sillä olimme kertoneet edellisenä kertana mitä teemme. Aiheena oli musiikkimaalaus. He kuuntelivat 8 kappaletta ja maalasivat mitä niistä tuli mieleen, lopuksi käytiin läpi mitä papereille oli syntynyt. Kaikilla oli hauskaa ja kerholaiset lähtivät pois hymyssä suin.

Minä tein viime viikolla iltavuoroa. Sain tehdä taas joitain asiakkaita yksin, mutta pääpaino oli vierailuissa.Palvelukodissa on tällä hetkellä vain niin hiljaista, ettei tehtävää ole joka hetkelle. Minun tuli käydä vierailemassa Suomalaisten asukkaiden luona,juttelemassa niitä näitä. Vierailut ovat hauskoja,sillä saan kuulla jokaisen tarinan miten he ovat tulleet Canadaan.

Yhtenä iltana tuli hyvä esimerkki miten toimia ammattilaisena tilanteessa, jossa asiakkaan "arvomaailma" eroaa omastaan. Olin asiakkaan luona ja jäin rupattelemaan hänen kanssaan silmätippojen laiton jälkeen,sillä minulla oli hyvin aikaa. Tulen asiakkaan kanssa todella hyvin toimeen ja pystymme puhumaan mistä vain. Hän koki tilanteen niin rennoksi, että alkoi paasaamaan minulle uskosta ja Jumalan rakkaudesta, vanhana kirkon työntekijänä. Kysymykseen "uskonko Jumalaan" vastasin rehellisesti, mutta muuten yritin kääntää kaikki hänen "saarnansa" arkielämän tilanteisiin. Koitin päättää keskustelun rauhassa, ennen kuin lähdin eteenpäin. Tämä oli ensimmäinen kerta kun uskonnosta joudun keskustelemaan asiakkaan kanssa. Asiakas jäi ihan hyville mielin, mutta minä astun siihen asuntoon tästä lähtien aina hieman varautuneena.

Kohta Kristiina tulee juttelemaan ja kyselemään kuulumisia,
Sara-Anna

                                                Musiikkimaalauksen tuotoksia

                                                            Toronton keskustaa

                                                               Sara-Anna ja CN tower

                                                 Toronto kyltti ja turistit Niagaran putouksilla 

Töitä ja hupia

Viime viikolla mä aloin pitämään yhdessä toisen opiskelijan kanssa tuolijumppia. Tuolijumppia on kahta eri ryhmää, ryhmien koot vaihtelevat 6-10 ihmisen välillä. Tuolijumppa on suunnattu kaikista huonokuntoisimmille asukkaille, jotka kuitenkin pystyvät itse tulemaan kuntosalille.
Tuolijumpassa on neljä osiota, ensin lämmitellään jalkoja nostellen ja hieman Toisessa osiossa keskitytään eri kehonosien lämmittelyyn tarkemmin käydään niska ja hartia, jalat ja kädet.Kolmannessa osiossa käytetään kuminauhaa jonka avulla tehdään lihaskunto harjoitteita käsiin ja jalkoihin.Ja lopuksi on vielä loppu venyttely. Kaikki liikkeet tehdään tuolilla istuen.
Mä tein alun lämmittelyn ja tarkemman lämmittelyn. Ekalla kerralla oli vähän vaikeaa kun pitää selostaa englanniksi ja samalla muistaa mikä liike tulee minkäkin liikkeen jälkeen, mutta toisella ja kolmannella kerralla se meni jo paremmin.

Sara-Annan huomioioita viikolta
Aamuvuorossa annetaan paljon lääkkeitä, jotka on muovisissa repäisypakkauksissa. Pakkaukset tulevat apteekista ja ovat kertakäyttöisiä, vähän kuin anjapussit. Anjapusseja on Hoivakodissa. Muita lääkkeitä mitä käytetään on insuliinit, lääkelaastarit ja silmätipat joita on paljon.
Suihkuja tehdään aamuvuorossa ennen lounasta ja lounaan jälkeen. Hoitaja pesee yleensä hiukset, selän ja jalat. Asukas pesee loput itse. Jokaisella on amme, jossa pesut tehdään. Asukkaan pitää saada jalat itse ammeeseen, koska hoitaja ei saa nostaa jalkaa nostokiellon takia.
Sara-Annan ohjaaja on kiinnostunut miten asioita tehdään Suomessa. He keskustelevat ja vertailevat asioita pitkin viikkoa. Ohjaaja antaa Sara-Annan tehdä yksin suihkuja, antaa silmätippoja, astmasuihkeita, laittaa tukisukkia ja rasvata. Ohjaaja käy allekirjoittamassa ennen tai jälkeen lääkkeiden annon esim. silmätippojen, että homma on tehty.

Loppuviikolla lähdettiin yöbussilla Ottavaan. Yövyttiin vanhassa vankikassa, josta oli tehty hostelli. Hostelli huoneet olivat oikeita vanhoja sellejä. Työntekijät esittelivät paikat ja kertoivat vankilan historiaa. Vankila on rakennettu 1800 luvulla ja se oli toiminnassa 1971 vuoteen asti, jonka jälkeen siitä tehtiin välittömästi hostelli. Käytiin myös tietysti katsomassa parlamenttitaloa ja käytiin lunnontieteellisessä museossa ja Kanadan historian museossa jossa kerrottiin alkuperäiskansoista Kadassa. Tietysti myös vähän shoppailtiin.
Tässä postauksessa on myös pari vanhempaa kuvaa, kun ei saatu niitä aikasemmin laitettua tänne.

                     koulubussilla mennään aina keskiviikkoisin kauppaan asukkaiden kanssa

                                                            vankila jossa oltiin yötä

                                                     hölmistyneet suomalaiset museossa

                                                                 Ottavan keskustaa

                                                            parlamenttitalo ja turisti

                                                käytiin kahvittelemassa patsaan kanssa

Nyt tää bloggaaja lähtee pesemään pyykkiä ja sen jälkeen kuntosalille!
-Tiina

Toinen viikko

Toisella viikolla minulla oli iltavuoroa. Iltavuoro alkaa kolmelta ja loppuu klo 23,pääsin lähtemään kuitenkin joka päivä aikaisemmin sillä hommia ei niin myöhään enää hirveästi ollut. Torstaina ohjaajallani oli vapaapäivä, joten minun oli suunniteltu menevän Hoivakodin puolelle tutustumaan. Päivästä tuli lopulta pelkkää tumput suorana seisomista, sillä en saanut tehdä mitään, syöttämisessä olisin voinut auttaa mutta en ollut nähnyt vielä siitä kertovaa videota joten en voinut olla siinäkään hyödyksi. Ainakin näin mitä RPN hoivakodissa tekee= antaa lääkkeitä potilaille.

Tiina alkaa sisäistää viikkorytminsä muistaen mitkä jumpat ovat minäkin päivinä. Tällä viikolla hän oli lähinnä kuunteluoppilaana yrittäen kuitenkin sisäistää miten ohjeita annetaan englanniksi sillä hän joutuu alkamaan vetää itse jumppia ensi viikolla. Eroina hän on huomannut että esimerkiksi Suomessa ohjeistetaan "pyöritä nilkkaa" niin täällä sanotaan englanniksi "nilkkaympyröitä". Ohjeistuksessa ei välttämättä käytetä verbejä, toisin kuin Suomessa. Finlandia Villagessa on oma kuntosali ja uima-allas. Salijäsenyyttä voi hakea myös ulkopuolinen mutta esimerkiksi ikää täytyy olla enemmän kuin 55 vuotta. Kuntosalilla on myös suomalaisten suunnitelemia laitteita ikäihmisille, jotka ovat hyvin helppokäyttöisiä. Salijäsenyys on halpa, jolla yritetään saada vanhemmat ikäpolvet liikkumaan.
Tällä viikolla Tiinalle tuli uutena Vesijumppa. Ohjaaja näyttää liikkeet altaanreunalta ja Tiina oli vanhusten kanssa altaassa. Osallistujia oli n. 10. Vesijumppaa pidetään 2x viikossa. Vesi tekee hyvää vanhusten nivelille, liikkeet ovat helpompia tehdä vedessä sekä vanhukset taipuvat enemmän vedessä. Vesi lisää kuitenkin liikkeiden vastusta ilman että tarvitsee erikseen käyttää painoja. Vesijumpassa apuna on käytetty vain uimapötköä. Osallistujien kunto vaihtelee huomattavasti,  vaikka harjoitteet ovat samat. Joka harjoittelukerralla notkeus- ja voimaharjoittelut vaihtelevat mutta vesijuoksua on aina. Lopuksi "loppukevennykseksi" pelataan vesilentopalloa, harjoittaen motorikkaa ja ryhmähenkeä.

Keskiviikkona olimme taas kauppabussilla ruokaostoksilla ( vanhukset käyvät tällä tekemässä ruokaostoksensa) ja illalla oli ensimmäinen Suomikerhomme. Olimme suunnitelleet sanabingon, suomalaisia sanoja joista kerholaiset valitsevat 25 omaan bingoruutuunsa ja lopulta nostetaan hatusta sanoja ja katsotaan kuka saa ensin ruutunsa täyteen. Olimme yrittäneet etsiä hyvin suomalaisia sanoja, vaikka kerholaiset eivät kuitenkaan kaikkia tienneet. Emme halunneet järjestää normaalia bingoa, sillä tässä versiossa he joutuivat käyttämään enemmän hienomotoriikkaa ja aivojaan sekä tämä oli enemmän sidoksissa Suomeen. Yllätyksenä meille tuli ryhmän epätasaisuus, jotkut ovat hyväkuuloisia, reippaita ja tässä hetkessä kun taas toiset kyselevät monta kertaa mikä se sana oli ja valittivat etteivät näe sanoja, vaikka luimme aina kovaan ääneen kaikki sanat. Yksi sanoistamme oli Pikkumyy, jonka kyllä kaikki suomalaiset vanhuksetkin tuntevat mutta täällä ei kukaan tienny mikä tämä hahmo on, vaikka osa täällä on meidänkin isovanhempiamme nuorempia.Täällä eletään pysähtynyttä suomalaista aikaa, vaikka esimerkiksi urheilua seurataan hyvin tarkkaan.

Viikon suurin huomiomme on ollut vanhusten epähuomaavaisuus toisiaan kohtaan. Skarpit vanhukset hermostuvat ja alkavat piikittelemään esimerkiksi muistisairaita hyvin helposti. Olimme synttärikahveilla ( jotka järjestetään aina kuun alussa siinä kuussa syntymäpäiviänsä viettävien kunniaksi ) jossa laulettiin englannin ja suomenkiellisiä lauluja. Ohjelmaa veti asukas joka hermostui toiselle vanhukselle jolla oli näemmä dementiaa koska pyysi koko ajan samaa laulua.

Lauantaina oli Runon ja Musiikin ilta. Sinne oli kutsuttu laulaja- sekä runoilijapariskunta. Meitä oli pyydetty laulamaan tai lukemaan runoja. Tiina luki runon ruotsiksi mumminsa aapisesta ja minä lauloin On suuri sun rantas autius. Jotkut asukkaat lukivat myös runoja englanniksi tai suomeksi. Saimme hyvää palautetta esiintymisistämme.

Seuraavaa viikkoa innolla odottaen,
Sara-Anna