Viimeinen tyoviikko hurahti nopeesti.
Mulla oli aamuvuro viikko ja sain tehda hieman haastavampia asiakkaita ja heidan suihkuja. Tiistaina olin toisen tyontekijan kanssa lepokodin puolella. Siella on kolme kerrosta joissa jokaisesta on yksi hoitaja aamuvuorossa. Eri kerroksissa on eri maara hoidettavia. Joten periaatteessa hoitajien tyo ei siella ole tasaista. Kerroksessa, jossa ma olin toissa oli tosi kiireinen aamuvuoro ja paljon tekemista. Loppuviikko meni tuttujen asiakkaiden hoitotyota tekiessa.
Suomikerhossa oli viimeinen kerta. Pelattiin molkkya kahdessa joukkueessa ja paalle juotiin palkinto kahvit. Kerholaiset olivat todella kilpailuhenkisia ja kaikilla oli hauskaa. Leivoimme kahveille pari piirakkaa ja hyvin maistuivat kerholaisille. Kahvejen yhteydessa muisteltiin mita ollaan tehty matkan aikana.
Sara-Annan viimeinen viikko meni samoissa merkeissa kuin edelliset viikot. Hermoissa oli joidenkin asiakkaiden kanssa pitamista ja ammatillisuutta koeteltiin. Oli myos mukavaa tehda kunto-ohjelmaa hieman nuoremmalle rouvalle, jolloin toistokertoja saattoi laittaa useamman ja painoja rutkasti lisaa. Vetamani jumpan asiakkailla oli hyvin hauskaa kun otimme mielikuvituksen mukaan tehdessamme liikkeita. Viimeisen kerran, kun olin jumpassa ohjaajani veti sen koska "halusi muistaa miten jumppaa vedetaan" silla kohta hanella ei olisi apuja enaa ensi kerralla.
Paljon ollaan opittu ja nahty, mutta ilo on aina palata myos koti Suomeen.Tanaan viela laksiaiset ja sitten eikun huomenna ilmaan!
Tiina ja Sara-Anna
keskiviikko 25. toukokuuta 2016
maanantai 16. toukokuuta 2016
Kaikki alkaa jo olla rutiinia
Vedin viime viikolla jumppia yksin majatalossa, lepokodissa sekä kuntosalilla. Jumpat sujuvat jo hyvin, kerran jopa huumori lensi. Ongelmani on vain jumppien lyhyt kesto, mutta sain siihen tänään ohjaajaltani neuvoja kun hän oli katsomassa jumppaa. En aina muista tehdä kaikkia liikkeitä , jolloin kesto voi jäädä liian lyhyeksi. Hän antoi pari vinkkiä mitkä liikkeet on hyvä ainakin muistaa ettei jumppa jää liian lyhyeksi. Tämä oli mielestäni hyvä sillä pyysinkin häneltä palautetta viime viikolla miten on mennyt eikä hän osannut silloin sanoa mitään parannettavaa. Nyt voin keskittyä jumppien aikana muistamaan järjestyksen tarkemmin ja kaikki liikkeet mukaan lukien.
Olen nauttinut kuntosalilla työskentelystä. Viime viikolla kun olin allasjumpassa osallistujana (niin kuin aina) tuli minulle tyytyväinen olo hetkeksi, näitä muistoja tulen ajattelemaan sitten vuosien päästä.
Tiinalla oli viime viikolla iltavuoroa. Hänen mielestään on on mukava kun tuntee jo asiakkaat, heidän tapansa ja osaa toimia heidän kanssaan. Iltavuoro viikko meni hänen mielestään nopeasti kun tiesi mitkä työtehtävät tulevat olemaan vuoroon mennessä. Hän kävi myös uusilla asiakkailla Finlandia kodin puolella, koska yksi työntekijä oli poissa. Hänen mielestään meni kuitenkin hyvin, vaikka ei asiakkaita tuntenutkaan entuudestaan.
Lauantaina oli Toukomarkkinat. Toukomarkkinat oli täällä Finlandiakylässä järjestettävä tapahtuma, missä myydään kaikenlaista ja tuotoista tietty prosentti annetaan suoraan Finlandia kylälle, siis kuka vaan saattoi tulla myymään mitä vain. Meidät oli pistetty lasten nurkkaukseen tekemään kasvomaalauksia. Kummallakaan ei ollut mitään kokemusta kasvomaalauksesta, mutta kyllä niistä tuli aika hienoja vaikka maalausalustamme eivät aina pysyneetkään paikallaan. Olimme tulostaneet valmiit kuvat mistä sai valita, sillä emme ihan mitä vain osaa maalata, se helpotti työtämme kummasti. Parasta mielestäni markkinoissa oli kuitenkin suomalaiset herkut kuten letut, jotka maistuivat todella hyviltä!
Ohessa vielä pari kuvaa kasvomaalauksista ja harjoitteluversioista. Aurinkoista päivänjatkoa! Sara-Anna
Olen nauttinut kuntosalilla työskentelystä. Viime viikolla kun olin allasjumpassa osallistujana (niin kuin aina) tuli minulle tyytyväinen olo hetkeksi, näitä muistoja tulen ajattelemaan sitten vuosien päästä.
Tiinalla oli viime viikolla iltavuoroa. Hänen mielestään on on mukava kun tuntee jo asiakkaat, heidän tapansa ja osaa toimia heidän kanssaan. Iltavuoro viikko meni hänen mielestään nopeasti kun tiesi mitkä työtehtävät tulevat olemaan vuoroon mennessä. Hän kävi myös uusilla asiakkailla Finlandia kodin puolella, koska yksi työntekijä oli poissa. Hänen mielestään meni kuitenkin hyvin, vaikka ei asiakkaita tuntenutkaan entuudestaan.
Lauantaina oli Toukomarkkinat. Toukomarkkinat oli täällä Finlandiakylässä järjestettävä tapahtuma, missä myydään kaikenlaista ja tuotoista tietty prosentti annetaan suoraan Finlandia kylälle, siis kuka vaan saattoi tulla myymään mitä vain. Meidät oli pistetty lasten nurkkaukseen tekemään kasvomaalauksia. Kummallakaan ei ollut mitään kokemusta kasvomaalauksesta, mutta kyllä niistä tuli aika hienoja vaikka maalausalustamme eivät aina pysyneetkään paikallaan. Olimme tulostaneet valmiit kuvat mistä sai valita, sillä emme ihan mitä vain osaa maalata, se helpotti työtämme kummasti. Parasta mielestäni markkinoissa oli kuitenkin suomalaiset herkut kuten letut, jotka maistuivat todella hyviltä!
Ohessa vielä pari kuvaa kasvomaalauksista ja harjoitteluversioista. Aurinkoista päivänjatkoa! Sara-Anna
maanantai 9. toukokuuta 2016
Uudet tyot kunnolla tutuiksi
Tokalla viikolla mulla oli aamuvuoro viikko. Aamuvuoroissa ei tyotehtavat hirveasti muuttuneet, uutena tuli vain suihkutukset.
Ensinmaisena paivana kavin katsomassa pari suihkutusta, miten ne taala tehdaan. Toinen suihku oli ns. normi suihku, mika tehtiin asukkaan omassa kylpyhuoneessa ja toinen tehtiin yleisessa kylpytilassa.
Itsesta tuntuu oudolle, etta taalla ei kayteta suihkuja vaan asukkaat kylpevat kylpyammeessa. Musta suihkuttaminen suihkussa on helpompaa kun, etta autettava istuu kylpyammeessa, kun silloin ei paase kiertamaan toiselle puolelle jos vaikka joutuu avustamaan kainaloiden pesussa.
Talla viikolla toimin myos tulkkina, kun uusi suomalainen asiakas aloitti ottamaan apuja meilta. Tulkkasin avustettavan puolison ja hoitajan keskusteluja ensinmaisella kaynnilla. Hyvin huomasi puolisosta, etta kun sai puhua suomea uskalsi han pyytaa apua, kun hoitaja kysyi englanniksi puoliso vain sanoi etta onhan tassa menty ennenkin ilman apuja, mutta kun ma aloin jutella suomeksi alkoi puoliso kunnolla kertoa missa han tarvitsee apua. Joillekkin asukkaille on etta he saavat apua omalla aidinkielellaan ja kylla sen ymmartaa.
Talla viikolla tulivat asiakkaat muutenkin paremmin tutuiksi, kun oli aikaa tyovuoroissa kayda juttelemassa heidan kanssaan.
Sara-Annan toka viikko: Toisella viikolla han esitteli kuntosalilaitteita ja han teki harjoitteluohjelmia asiakkaille itse. Han tykkaa kovasti esittelyjen tekemisesta ja kunto ohjelmien tekemisesta. Toistoja ohjataan kaikille yleensa 20x2. Paino kokeillaan asiakkaan kanssa yhdessa. Sara-Annan sanasto ei viela ole kovin laaja hanen omasta mielestaan, mutta han toivoo etta se paranee lihasten nimien opettelun myota.
Perjantain han ohjasi jumpan yksin. Ohjaaja ei ollut mukana, sille he olivat jutellet ja olivat sita mielta, etta on mukavampi vetaa jumppia kun kukaan ei ole katsomassa. Jumpassa oli kolme ihmista, Saa-Annan mielesta siita ryhmasta oli helppo aloittaa, koska jumpan kestokin oli vain 15min. Han oli kaynyt jumpan liikkeet lapi paperille, jonka jhan piti lunttilappuna mukana. Jumpassa tuli hanesta vahan kiire, mutta se oli ensinmainen hanen koskaan vetamansa jumppa. Palaute asukkailta oli hyva.
Suomi-kerhossa kaytiin aisteja lapi. Silmat piti pitaa kiinni ja tuli aania, joita piti arvata, sitten oli makuja mita piti maistamisen jalkeen arvata ja hajuja. Lopuksi tehtiin muisti leikki, jossa lattialla oli esineita ja asukkaat laittoivat silmat kiinni ja otettiin yksi esine pois ja sitten silmat avattiin ja asukkaiden piti muistaa mika esine oli havinnyt lattialta. Kaikille siis kaikkea. Oli myos hauska huomata, etta osallistuja jolla on muistin kanssa paljon ongelmia, olikin ensinmainen joka muisti ja tiesi, mika esine oli otettu pois. Osallistujia oli hieman vahemman kuin muilla kerroilla, koska moni oli kipeana, mutta osallistujilla oli hauskaa.
Ja nyt ilman aan pisteita HYVAA YOTA
- Tiina
lisaa kuvia kuntosalilta
Ensinmaisena paivana kavin katsomassa pari suihkutusta, miten ne taala tehdaan. Toinen suihku oli ns. normi suihku, mika tehtiin asukkaan omassa kylpyhuoneessa ja toinen tehtiin yleisessa kylpytilassa.
Itsesta tuntuu oudolle, etta taalla ei kayteta suihkuja vaan asukkaat kylpevat kylpyammeessa. Musta suihkuttaminen suihkussa on helpompaa kun, etta autettava istuu kylpyammeessa, kun silloin ei paase kiertamaan toiselle puolelle jos vaikka joutuu avustamaan kainaloiden pesussa.
Talla viikolla toimin myos tulkkina, kun uusi suomalainen asiakas aloitti ottamaan apuja meilta. Tulkkasin avustettavan puolison ja hoitajan keskusteluja ensinmaisella kaynnilla. Hyvin huomasi puolisosta, etta kun sai puhua suomea uskalsi han pyytaa apua, kun hoitaja kysyi englanniksi puoliso vain sanoi etta onhan tassa menty ennenkin ilman apuja, mutta kun ma aloin jutella suomeksi alkoi puoliso kunnolla kertoa missa han tarvitsee apua. Joillekkin asukkaille on etta he saavat apua omalla aidinkielellaan ja kylla sen ymmartaa.
Talla viikolla tulivat asiakkaat muutenkin paremmin tutuiksi, kun oli aikaa tyovuoroissa kayda juttelemassa heidan kanssaan.
Sara-Annan toka viikko: Toisella viikolla han esitteli kuntosalilaitteita ja han teki harjoitteluohjelmia asiakkaille itse. Han tykkaa kovasti esittelyjen tekemisesta ja kunto ohjelmien tekemisesta. Toistoja ohjataan kaikille yleensa 20x2. Paino kokeillaan asiakkaan kanssa yhdessa. Sara-Annan sanasto ei viela ole kovin laaja hanen omasta mielestaan, mutta han toivoo etta se paranee lihasten nimien opettelun myota.
Perjantain han ohjasi jumpan yksin. Ohjaaja ei ollut mukana, sille he olivat jutellet ja olivat sita mielta, etta on mukavampi vetaa jumppia kun kukaan ei ole katsomassa. Jumpassa oli kolme ihmista, Saa-Annan mielesta siita ryhmasta oli helppo aloittaa, koska jumpan kestokin oli vain 15min. Han oli kaynyt jumpan liikkeet lapi paperille, jonka jhan piti lunttilappuna mukana. Jumpassa tuli hanesta vahan kiire, mutta se oli ensinmainen hanen koskaan vetamansa jumppa. Palaute asukkailta oli hyva.
Suomi-kerhossa kaytiin aisteja lapi. Silmat piti pitaa kiinni ja tuli aania, joita piti arvata, sitten oli makuja mita piti maistamisen jalkeen arvata ja hajuja. Lopuksi tehtiin muisti leikki, jossa lattialla oli esineita ja asukkaat laittoivat silmat kiinni ja otettiin yksi esine pois ja sitten silmat avattiin ja asukkaiden piti muistaa mika esine oli havinnyt lattialta. Kaikille siis kaikkea. Oli myos hauska huomata, etta osallistuja jolla on muistin kanssa paljon ongelmia, olikin ensinmainen joka muisti ja tiesi, mika esine oli otettu pois. Osallistujia oli hieman vahemman kuin muilla kerroilla, koska moni oli kipeana, mutta osallistujilla oli hauskaa.
Ja nyt ilman aan pisteita HYVAA YOTA
- Tiina
keskiviikko 4. toukokuuta 2016
Uudet ensimmäiset viikot
Olen ensimmäisellä viikolla vain osallistunut jumppiin.
Suurin ihmetys minulle oli, kun vesijumpassa tuli hiki. Altaan vesi ei ole hirveän lämmintä (29´c) , mutta jumpan lopussa kun pelataan palloilla niin otsa hikosi. Vesijumppa oli hauska uusi kokemus!
Samaa tuolijumpan kaavaa käytetään monessa eri ryhmässä. Jumpparyhmässä missä on myös pyörätuoli ihmisiä sovelletaan jumppakaavaa niin, että kaikki liikkeet tehdään istualteen.
Meillä oli sunnuntaina Vappukahvila. Tiina leipoi lauantaina Churroja ja minä koristelin salin ilmapalloilla ja serpentiinillä, joka oli oikeasti kreppipaperia. Juhla oli normaalin kaavan mukainen, ensin laulettiin ja lopuksi oli kahvit. Harmi oli vain se, että suomalaiset tykkäävät laulaa melankolisia kansanlauluja, joka ei mielestämme sopinut iloiseen juhlaan niin kuin vappu. Rullaati rullaati-laulu sai kaikki keinumaan ja hyvälle mielelle, sitä iloista ja rentoa meininkiä olisi toivonut koko juhlan ajaksi.
Tiinan ensimmäinen työviikko palvelukodissa oli iltavuoroa. Ensimmäisenä iltana Tiina vain seurasi ja kulki ohjaajansa perässä. Toisena päivänä hän sai tehdä itsenäisesti. Hän kävi laittamassa silmätippoja, antamassa hengitettäviä inhalaatioita, rasvaamassa, auttamassa päälle pukeutumisessa ja saattoi asukkaita ruokasaliin. Kolmantena päivänä hän sai tehdä hieman haastavamman asukkaan. Hän otti myös verensokereita, kipu/nikotiinilaastareita pois ja tukisukkia pois. Asiakkaat ovat hänen mielestään mukavia. Hän luki uhkatilanteita varten tehdyt ohjeet ja miten toimitaan, jos joku löytyy kuolleena. He keskustelivat ohjaajansa kanssa uhkatilanteista ja vertaili miten Suomessa ja täällä toimitaan eritavalla. Molemmissa maissa niistä pitää olla kirjallinen raportti. Täällä uhkatilanteiksi koetaan töykeä puhekkin, joista täytetään aina kaavake. Töykeää käytöstä siedetään vähemmän kuin Suomessa ja hoitajien tulee aina sanoa asukkaalle ettei tuolla tavalla puhuta kenellekkään, hoitajalle tai muille asukkaille. Suomessa asiasta ei vain välitetä, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Nyt lähden opiskelemaan lihaksia englanniksi,
Sara-Anna
Suurin ihmetys minulle oli, kun vesijumpassa tuli hiki. Altaan vesi ei ole hirveän lämmintä (29´c) , mutta jumpan lopussa kun pelataan palloilla niin otsa hikosi. Vesijumppa oli hauska uusi kokemus!
Samaa tuolijumpan kaavaa käytetään monessa eri ryhmässä. Jumpparyhmässä missä on myös pyörätuoli ihmisiä sovelletaan jumppakaavaa niin, että kaikki liikkeet tehdään istualteen.
Meillä oli sunnuntaina Vappukahvila. Tiina leipoi lauantaina Churroja ja minä koristelin salin ilmapalloilla ja serpentiinillä, joka oli oikeasti kreppipaperia. Juhla oli normaalin kaavan mukainen, ensin laulettiin ja lopuksi oli kahvit. Harmi oli vain se, että suomalaiset tykkäävät laulaa melankolisia kansanlauluja, joka ei mielestämme sopinut iloiseen juhlaan niin kuin vappu. Rullaati rullaati-laulu sai kaikki keinumaan ja hyvälle mielelle, sitä iloista ja rentoa meininkiä olisi toivonut koko juhlan ajaksi.
Tiinan ensimmäinen työviikko palvelukodissa oli iltavuoroa. Ensimmäisenä iltana Tiina vain seurasi ja kulki ohjaajansa perässä. Toisena päivänä hän sai tehdä itsenäisesti. Hän kävi laittamassa silmätippoja, antamassa hengitettäviä inhalaatioita, rasvaamassa, auttamassa päälle pukeutumisessa ja saattoi asukkaita ruokasaliin. Kolmantena päivänä hän sai tehdä hieman haastavamman asukkaan. Hän otti myös verensokereita, kipu/nikotiinilaastareita pois ja tukisukkia pois. Asiakkaat ovat hänen mielestään mukavia. Hän luki uhkatilanteita varten tehdyt ohjeet ja miten toimitaan, jos joku löytyy kuolleena. He keskustelivat ohjaajansa kanssa uhkatilanteista ja vertaili miten Suomessa ja täällä toimitaan eritavalla. Molemmissa maissa niistä pitää olla kirjallinen raportti. Täällä uhkatilanteiksi koetaan töykeä puhekkin, joista täytetään aina kaavake. Töykeää käytöstä siedetään vähemmän kuin Suomessa ja hoitajien tulee aina sanoa asukkaalle ettei tuolla tavalla puhuta kenellekkään, hoitajalle tai muille asukkaille. Suomessa asiasta ei vain välitetä, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Nyt lähden opiskelemaan lihaksia englanniksi,
Sara-Anna
Mun tekemä marjapiirakka..
Tiina käyttämässä Suomalaisia kuntosalilaitteita.
Me ja meidän Kanadanvaari vappuna.(kuvaan pyydetty lupa)
Tilaa:
Kommentit (Atom)