Toinen viikko

Toisella viikolla minulla oli iltavuoroa. Iltavuoro alkaa kolmelta ja loppuu klo 23,pääsin lähtemään kuitenkin joka päivä aikaisemmin sillä hommia ei niin myöhään enää hirveästi ollut. Torstaina ohjaajallani oli vapaapäivä, joten minun oli suunniteltu menevän Hoivakodin puolelle tutustumaan. Päivästä tuli lopulta pelkkää tumput suorana seisomista, sillä en saanut tehdä mitään, syöttämisessä olisin voinut auttaa mutta en ollut nähnyt vielä siitä kertovaa videota joten en voinut olla siinäkään hyödyksi. Ainakin näin mitä RPN hoivakodissa tekee= antaa lääkkeitä potilaille.

Tiina alkaa sisäistää viikkorytminsä muistaen mitkä jumpat ovat minäkin päivinä. Tällä viikolla hän oli lähinnä kuunteluoppilaana yrittäen kuitenkin sisäistää miten ohjeita annetaan englanniksi sillä hän joutuu alkamaan vetää itse jumppia ensi viikolla. Eroina hän on huomannut että esimerkiksi Suomessa ohjeistetaan "pyöritä nilkkaa" niin täällä sanotaan englanniksi "nilkkaympyröitä". Ohjeistuksessa ei välttämättä käytetä verbejä, toisin kuin Suomessa. Finlandia Villagessa on oma kuntosali ja uima-allas. Salijäsenyyttä voi hakea myös ulkopuolinen mutta esimerkiksi ikää täytyy olla enemmän kuin 55 vuotta. Kuntosalilla on myös suomalaisten suunnitelemia laitteita ikäihmisille, jotka ovat hyvin helppokäyttöisiä. Salijäsenyys on halpa, jolla yritetään saada vanhemmat ikäpolvet liikkumaan.
Tällä viikolla Tiinalle tuli uutena Vesijumppa. Ohjaaja näyttää liikkeet altaanreunalta ja Tiina oli vanhusten kanssa altaassa. Osallistujia oli n. 10. Vesijumppaa pidetään 2x viikossa. Vesi tekee hyvää vanhusten nivelille, liikkeet ovat helpompia tehdä vedessä sekä vanhukset taipuvat enemmän vedessä. Vesi lisää kuitenkin liikkeiden vastusta ilman että tarvitsee erikseen käyttää painoja. Vesijumpassa apuna on käytetty vain uimapötköä. Osallistujien kunto vaihtelee huomattavasti,  vaikka harjoitteet ovat samat. Joka harjoittelukerralla notkeus- ja voimaharjoittelut vaihtelevat mutta vesijuoksua on aina. Lopuksi "loppukevennykseksi" pelataan vesilentopalloa, harjoittaen motorikkaa ja ryhmähenkeä.

Keskiviikkona olimme taas kauppabussilla ruokaostoksilla ( vanhukset käyvät tällä tekemässä ruokaostoksensa) ja illalla oli ensimmäinen Suomikerhomme. Olimme suunnitelleet sanabingon, suomalaisia sanoja joista kerholaiset valitsevat 25 omaan bingoruutuunsa ja lopulta nostetaan hatusta sanoja ja katsotaan kuka saa ensin ruutunsa täyteen. Olimme yrittäneet etsiä hyvin suomalaisia sanoja, vaikka kerholaiset eivät kuitenkaan kaikkia tienneet. Emme halunneet järjestää normaalia bingoa, sillä tässä versiossa he joutuivat käyttämään enemmän hienomotoriikkaa ja aivojaan sekä tämä oli enemmän sidoksissa Suomeen. Yllätyksenä meille tuli ryhmän epätasaisuus, jotkut ovat hyväkuuloisia, reippaita ja tässä hetkessä kun taas toiset kyselevät monta kertaa mikä se sana oli ja valittivat etteivät näe sanoja, vaikka luimme aina kovaan ääneen kaikki sanat. Yksi sanoistamme oli Pikkumyy, jonka kyllä kaikki suomalaiset vanhuksetkin tuntevat mutta täällä ei kukaan tienny mikä tämä hahmo on, vaikka osa täällä on meidänkin isovanhempiamme nuorempia.Täällä eletään pysähtynyttä suomalaista aikaa, vaikka esimerkiksi urheilua seurataan hyvin tarkkaan.

Viikon suurin huomiomme on ollut vanhusten epähuomaavaisuus toisiaan kohtaan. Skarpit vanhukset hermostuvat ja alkavat piikittelemään esimerkiksi muistisairaita hyvin helposti. Olimme synttärikahveilla ( jotka järjestetään aina kuun alussa siinä kuussa syntymäpäiviänsä viettävien kunniaksi ) jossa laulettiin englannin ja suomenkiellisiä lauluja. Ohjelmaa veti asukas joka hermostui toiselle vanhukselle jolla oli näemmä dementiaa koska pyysi koko ajan samaa laulua.

Lauantaina oli Runon ja Musiikin ilta. Sinne oli kutsuttu laulaja- sekä runoilijapariskunta. Meitä oli pyydetty laulamaan tai lukemaan runoja. Tiina luki runon ruotsiksi mumminsa aapisesta ja minä lauloin On suuri sun rantas autius. Jotkut asukkaat lukivat myös runoja englanniksi tai suomeksi. Saimme hyvää palautetta esiintymisistämme.

Seuraavaa viikkoa innolla odottaen,
Sara-Anna