Tiina piti viime viikolla kokonaan itse tuolijumpan. Se meni hänen mielestään ihan hyvin. Hänestä tuntuu, että hän pystyy keskittymään paremmin kun saa tehdä sen yksin, kuin että joku olisi hänen kanssaan ohjaamassa sitä puoliksi. Tuolijumpassa oli 7 osallistujaa ja he tykkäsivät kovasti. Ainoa asia mikä hänen mielestään yksin jumpan pitämisessä on hieman haastavampaa kuin toisen ohjaajan kanssa, on liikkeiden ohjeistaminen ja näyttäminen samaan aikaan. Samalla pitää myös katsoa että liikkeet tehdään oikein ja auttaa niitä kenellä on ongelmia.
Tässä postauksessa hän haluaa kertoa hieman seisomajumpasta:
Seisomajumppa on tarkoitettu parempikuntoisille. Kaikki jumpan liikkeet tehdään seisoen, tuolia käytetään vain tukena. Jumpassa tasapainoillaan, tehdään lihasharjoitteita kuminauhalla ja lopussa heitellään kolmea palloa ringissä. Pallojen heittely kehittää tasapainoa, tarkkaavaisuutta sekä koordinaatiokykyä.
Tiina piti Suomikerhoa viime viikolla yksin minun ollessa silloin töissä. Osallistujia oli yhdeksän ja kaikki olivat hyvin motivoituneita, sillä olimme kertoneet edellisenä kertana mitä teemme. Aiheena oli musiikkimaalaus. He kuuntelivat 8 kappaletta ja maalasivat mitä niistä tuli mieleen, lopuksi käytiin läpi mitä papereille oli syntynyt. Kaikilla oli hauskaa ja kerholaiset lähtivät pois hymyssä suin.
Minä tein viime viikolla iltavuoroa. Sain tehdä taas joitain asiakkaita yksin, mutta pääpaino oli vierailuissa.Palvelukodissa on tällä hetkellä vain niin hiljaista, ettei tehtävää ole joka hetkelle. Minun tuli käydä vierailemassa Suomalaisten asukkaiden luona,juttelemassa niitä näitä. Vierailut ovat hauskoja,sillä saan kuulla jokaisen tarinan miten he ovat tulleet Canadaan.
Yhtenä iltana tuli hyvä esimerkki miten toimia ammattilaisena tilanteessa, jossa asiakkaan "arvomaailma" eroaa omastaan. Olin asiakkaan luona ja jäin rupattelemaan hänen kanssaan silmätippojen laiton jälkeen,sillä minulla oli hyvin aikaa. Tulen asiakkaan kanssa todella hyvin toimeen ja pystymme puhumaan mistä vain. Hän koki tilanteen niin rennoksi, että alkoi paasaamaan minulle uskosta ja Jumalan rakkaudesta, vanhana kirkon työntekijänä. Kysymykseen "uskonko Jumalaan" vastasin rehellisesti, mutta muuten yritin kääntää kaikki hänen "saarnansa" arkielämän tilanteisiin. Koitin päättää keskustelun rauhassa, ennen kuin lähdin eteenpäin. Tämä oli ensimmäinen kerta kun uskonnosta joudun keskustelemaan asiakkaan kanssa. Asiakas jäi ihan hyville mielin, mutta minä astun siihen asuntoon tästä lähtien aina hieman varautuneena.
Kohta Kristiina tulee juttelemaan ja kyselemään kuulumisia,
Sara-Anna
Tuttua maisemaa. Aika tuntuu hurahtavan todella vikkelään. Nauttikaa olostanne ja paljon olette jo ehtineet kokea. Mukava lukea tekstejänne!
VastaaPoista